Digitaalisuuden soveltaminen työ- ja opetus maailmassa
Digitaalisuuden soveltaminen työ- ja opetus maailmassa (Digiwinners)
Elinikäinen oppiminen keskiössä
Digitaalisuudesta tuskin voi nykyään välttyä työelämässä, erilaisia sovelluksia ja tietojärjestelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön alasta riippumatta.
Vaikka oppilaitoksessa ei ole käytettävissä kaikkia työelämässä käytettäviä ohjelmia ja välineitä, niin digi myönteisyyttä ja perustaitoja digi välineiden käyttöä voimme opetuksessa edistää. Monipuolinen mediavälineiden opetuskäyttö antaa opiskelijoille valmiuksia ja taitoja oppia helpommin työelämässä käytössä olevien järjestelmien ja välineiden käyttöä. Tällä hetkellä on vaikea ennustaa, mitä kaikkia taitoja tulevaisuuden osaaja tarvitsee, mutta on nähtävissä, että digitaalisuus leviää kaikille aloille. Myös niille joissa on ajateltu, että vanhassa vara parempi ja hyljitty automaatiota ja digitaalisuutta. Eri aloilla ja myös saman alan sisällä tarpeet ja ratkaisut voivat olla myös huomattavasti erilaisia. Tämän huomioiminen opetuksessa on tärkeää, koska tavoitteemme on kouluttaa osaavia ammattilaisia työelämään. Varsinkin ihmisläheisillä aloilla on ajateltu henkilökohtaisen asiakaspalvelun olevan oleellista ja onkin tärkeää huolehtia, että digi pysyy renkinä eikä ota isännän asemaa, jotta myös ihmisten välinen kohtaaminen säilyy oikeissa paikoissa.
Työelämä muuttuu ja uusia tehtävänkuvia muodostuu vähitellen. Pakko myöntää, että tällä hetkellä tehtävät kuten etäkokki, alustapoliisi, robottirakennusmateriaalisäätäjä, tekoälykasvattaja, simulointiasiantuntija ja merkityksellisyysmuotoilija tuntuvat utopistisilta. Kymmenen vuoden päästä toimintaympäristö ja mieli on varmaan muuttunut. Koulutuksessa olisi siten katsottava kauemmas tulevaan ja varmistettava oppijoille myös tulevaisuuden taitoja. (Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 - yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia)
Jotta koulussa oppiminen ja työelämässä tarvittavat taidot kohtaavat tarkemmin, tulee olla jatkuvassa yhteistyössä myös digitaalisuuden käyttöönotossa ja kehittämisessä. Koulussa tulee luoda pohja digitaalisuuden omaksumiselle ja henkilökohtaistaa sen osaamisen tarpeen kullekin opiskelijalle työelämässä oppimisen kautta. Koulutuksen avulla voidaan tässäkin torjua eriarvoistumista. Aiheesta on juuri kirjoittanut kasvatustieteen professori Raija Hämäläinen. Digiloikka torjuu eriarvistumista https://twitter.com/RaijaHamalainen/status/1088792749795672064
Keksijä, futuristi,säveltäjä Perttu Pölönen oli lauantaina 9.2.2019 Turun opo-päivillä luennoimassa aiheesta: “Olemmeko tarpeeksi rohkeita ohjaamaan nuoria ei vain 5,10 vaan 20 vuoden päähän.” Hän toi esille sitä, että meidän on oikeastaan tässä hetkessä tosi vaikea kuvitella, mitä on olemassa kahdenkymmenen vuoden päästä. Esimerkkinä hän kertoi, että osaisiko kukaan kuvitella 70-luvulla, että mikä on Google. Silloin ei ollut edes sanoja tähän, Samoin, kun TV-keksittiin 40-luvulla niin Amerikkalaiset sanoivat, että ei kellään ole aikaa katsoa sitä. Pölösen mukaan sellainen, mikä on meille vaikeaa käsittää niin sanotaan, että ei tapahdu. Pölösen mukaan ainut mikä kestää aikaa on filosofia ja ajattelemisen taito. Sitä ei tietokoneet pysty ainakaan vielä korvaamaan.
Koulun rooli tulevaisuudessa
Koulut voivat tulevaisuudessa olla hyvin erilaisia kuin nykyisin ajattelemme niiden olevan. Perttu Pölönen luennoi myös HAMKissa syksyllä 2018 ja hän visioi minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan kun robotit ja tekoäly tulevat korvaamaan osan nykyisin tekemästämme työstä. Pölösen mukaan kannattaa keskittyä niihin asioihin, missä ihminen on parempi kuin teknologia, esim moraali ja empatia.
Pelitutkija Janne Paavilaisen mukaan 21 ikävuoteen mennessä paljon pelaava nuori on käyttänyt pelaamiseen jopa 10 000 tuntia, miten tätä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää?
Uusiutuva opettajuus
Opettajuuden on myös muututtava tulevaisuudessa. Opettajan tärkeimpiä taitoja on opettaa taitoja oppia sekä innostaa ottamaan asioista selvää, jotta oppija voi motivoitua ja olisi kyvykäs innovoimaan uutta. Opettajien ja asiantuntijoiden tulisi verkostoitua keskenään ja jakaa hyviä käytänteitä kaikkien hyödyksi.
Oikeastaan asia on niin, että opettajan ainoa todellinen tehtävä on inspiroida ja motivoida. Nimittäin ehkä hieman hälyttävä tutkimusten kautta tullut totuus on, että emme oikeastaan opi - siis niin että osataan jotain - yhtään sen paremmin digi toimintojen kautta, vaan niiden merkitys on enimmäkseen tehokkuuteen liittyvää, ja tietenkin luomalla mahdollisuuden opiskella ajasta tai paikasta riippumatta. Mielestäni tämä on tärkeä huomio. Toinen mielenkiintoinen asia mikä opittiin oli se, että video ei toimi yhtä hyvin kuin kuva ja teksti. Kaikkein paras yhdistelmä on kuva, teksti ja opettaja. Toisaalta, video voi toimia erittäin hyvin täydentävässä koulutuksessa. Opettajan tehtävä ei ole suinkaan luisumassa pois, päinvastoin, mutta opettajan rooli muuttuu.
Varsin ajankohtainen kirjoitus, kiitos siitä! Opetusalalla pohdimme jatkuvasti sitä, miten opettajuus sitten muuttuu käytännössä. Edelleen pidetään myös kiinni siitä, että opettajan tehtävä on opettaa substanssia. Kuuntelin eilen Gilly Salmonin luentoa siitä, miten opetusta pitäisi suunnitella ja mikä oppimisprosessissa on opettajan rooli. Salmon on pitkän linjan tutkija digioppimisen saralla ja mm. mallit Five-stage model ja e-Tivities ovat hänen pitkäaikaisen tutkimuksensa tuloksia. Salmonin ehkä tärkein viesti on, että opettaja ei ole tiedonsiirtäjä eli substanssin opettaja. Hän voi sitäkin tehdä jossakin määrin tietenkin ja erityisesti orientoida oppijansa aiheeseen. Pääasiassa opettaja on hänen mukaansa fasilitaattori, joka mahdollistaa oppimisen (verkossa) vaiheittain ja oppijan rooli muuttuu prosessin edetessä. Kannattaa tutustua em. malleihin kiinnostuksen mukaan.
VastaaPoista