USA Fair Use/Digital Millenium Act

USA Fair Use/Digital Millenium Act

Yhdysvaltojen ns. Fair Use ja Digital Millenium Act ovat liittovaltion muodostamat ja määräämät lait koskien tekijänoikeuslakeja, ja erityisesti digitaalisia tekijänoikeuslakeja. Kummatkin lait ovat yksityiskohdissaan mittavat, joissa pyritään säätämään lait siten että ne olisivat tasapuolisesti toimivia kaikkia osapuolia kohtaan, ja tässä pyrinkin vain esittämään lyhyen yhteenvedon kyseisistä laeista.

On ehkä syytä mainita, että USA Fair Use/Digital Act tekijänoikeuslaki poikkeaa aika selvästi eurooppalaisesta tekijänoikeuslaista, tosin päämäärä on sama, tarkoituksena suojata teosten tekijöiden oikeuksia. Merkittävin ero kahden järjestelmän välillä on se, että eurooppalainen tekijänoikeus suojaa tekijää, kun taas Yhdysvaltojen tekijänoikeudet suojaavat oikeuden käyttää kyseistä teosta, eli siten kohdistuu lähinnä teoksen taloudelliseen puoleen. Eurooppalainen tekijänoikeuslaki suojaa erityisesti teoksen alkuperäistä luojaa. Huolimatta eurooppalaisten eriävistä kulttuureista, tekijänoikeuslain perussisältö noudattaa samaa linjaa ja eroaa vain tiettyjen yksityiskohtien osalta.

Toinen merkittävä tekijä kahden eri järjestelmän välillä on se, että eurooppalaisessa tekijänoikeudessa on mahdotonta siirtää tekijänoikeuksia kokonaisuudessaan kolmannelle osapuolelle, kun taas Yhdysvaltain osalta oikeuksien haltijan kaikki oikeudet voidaan siirtää kolmannelle osapuolelle, josta hyvä esimerkki on julkinen verkkotunnus. Oikeuksien jälleenmyynti on myös mahdollista.

Ylipäätään, tämä Fair Use, eli ”reilu käyttö” on juuri sitä, siinä tavallaan huomioidaan tietyt ympäristötekijät ja hyväksytään lähtökohtaisesti se, että kaikki teokset eivät ”kumpua” puhtaasti vain yhden henkilön visiosta, teoksen luomisessa on monia tekijöitä. ”Reilu käyttö” tarkoittaa myös sitä, että tietyissä tilanteissa on mahdollista käyttää suojattua teosta ilman haltijan lupaa, samoin kuin termi ”first sale doctrine” joka tarkoittaa sitä, että jos teos on jo myyty markkinoille, ja kun kolmas osapuoli ostaa sen, kuten esim. kirjan tai cd:n, hänellä on oikeus myydä se eteenpäin ilman tekijänoikeuksien haltijan lupaa.

Historiaa mainitaksemme, kaikki alkoi Ison-Britannian parlamentin vuonna 1710 antamassa Anne-säädöksestä jossa luotiin tekijänoikeuslaki korvaamaan Stationers 'Company -yhtiön toteuttamaa yksityisten tilausten järjestelmää mutta termi "reilu käyttö" on peräisin Yhdysvalloista. Reilu käyttö oli Yhdysvalloissa yleisen oikeuden laki, kunnes se sisällytettiin 1976 annettuun tekijänoikeuslakiin, 17 U.S.C. § 107.

  

Reilu käyttö on siis oikeudellinen oppi, joka edistää sananvapautta sallimalla tekijänoikeudella suojattujen teosten luvaton käyttö tietyissä olosuhteissa. Tekijänoikeuslain 107 §: ssä säädetään lakisääteisistä puitteista sen määrittelemiseksi, onko jotain reilua käyttöä, ja yksilöidään tietyn tyyppiset käyttötavat, kuten kritiikki, kommentit, uutisraportointi, opetus, stipendit ja tutkimus, esimerkkeinä toiminnoista, joita voidaan pitää oikeudenmukaisina käyttää. Kohta 107 kehottaa ottamaan huomioon seuraavat neljä tekijää oikeudenmukaisen käytön arvioinnissa:

Käytön tarkoitus ja luonne, mukaan lukien käyttö luonteeltaan kaupalliseen vai ei-voittoa tavoittelevaan koulutukseen: Tuomioistuimet tarkastelevat sitä, miten reilua käyttöä väittävät osapuolet käyttävät tekijänoikeuksilla suojattua työtä, ja todentavat todennäköisemmin, että voittoa tavoittelematon koulutus- ja ei-kaupallinen käyttö ovat oikeudenmukaisia. Lisäksi ”muuttuvaa” käyttöä pidetään todennäköisemmin oikeudenmukaisena. Transformatiivisia käyttötapoja ovat sellaiset, jotka lisäävät jotain uutta, jolla on jokin muu tarkoitus tai luonne, eivätkä korvaa teoksen alkuperäistä käyttöä.

Tekijänoikeuksin suojatun työn luonne: Tämä tekijä analysoi, missä määrin käytetty teos liittyy tekijänoikeuksien tavoitteeseen edistää luovaa ilmaisua. Siten luovamman tai mielikuvituksellisemman teoksen (kuten romaanin, elokuvan tai kappaleen) käyttäminen ei todennäköisesti tue oikeudenmukaisen käytön vaatimusta kuin tosiasiallisen teoksen (kuten teknisen artikkelin tai uutisen) käyttäminen. Lisäksi julkaisemattoman teoksen käyttöä pidetään vähemmän todennäköisesti oikeudenmukaisena.

Käytetyn osan määrä ja merkittävyys suhteessa tekijänoikeuksien alaiseen teokseen kokonaisuutena: Tämän tekijän perusteella tuomioistuimet tutkivat käytetyn tekijänoikeuksilla suojatun aineiston määrää ja laatua. Jos käyttö sisältää suuren osan tekijänoikeuksien alaisesta teoksesta, ”reilu käyttö” on vähemmän todennäköistä; Jos käyttö työllistää vain pienen määrän tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, oikeudenmukainen käyttö on todennäköisempää.

Käytön vaikutus tekijänoikeuksien alaisen teoksen potentiaalisiin markkinoihin tai arvoon: Tässä tuomioistuimet tarkistavat, vahingoittaako ja missä määrin lisensoimaton käyttö tekijänoikeuksien omistajan alkuperäisteoksen nykyisiä tai tulevia markkinoita

Toinen merkittävä muutos tai uusi säädös oli vuonna 1998 voimaan tullut ”DMCA” (The Digital Millennium Copyright Act) tekijänoikeuslaki. Sillä pyritään tasapainottamaan Internet-palveluntarjojien ja tekijänoikeuksien omistajien etuja, nimenomaan silloin, jos rikkomus on tapahtunut digitaalisessa ympäristössä. Kun Internet-palveluntarjoaja täyttää tietyt lakisääteiset vaatimukset, DMCA suojaa heitä vastuulta, jos käyttäjät rikkovat tekijänoikeuslakeja. Voidakseen kuulua DMCAn piiriin, palveluntarjoajan on myös sitouduttava tekemään tiettyjä toimia saatuaan ilmoituksen verkossaan olevasta loukkaavasta materiaalista, kuten esimerkiksi irtisanomaan kyseisen asiakassuhteen. DMCA suojaa siis vain internet palveluntarjoajaa, ei sellaisia järjestelmän käyttäjiä jotka loukkaavat tekijänoikeuksia.